En ole mikään shoppaaja. En sitten millään. Shoppaaminen on ehkä yksi vastenmielisimmistä asioista, joihin voi kuluttaa vapaa-aikaansa. Syynä tähän ostovastaisuuteen on ehkä se, että olen helvetin pihi jos minun pitää ostaa itselleni jotain. Lisäksi olen vakaasti päättänyt, että jos löydän nettikaupasta jotain, voin ostaa sen jos kohde on minulle niin tärkeä, että raahaudun sen vuoksi ihan kauppaan asti ostoksille. Eipä ole vielä tapahtunut.
Tänään kuitenkin hairahduin. Päädyin extempore ostoksille ystäväni kanssa. Tarkoituksena oli etsiä Minille lämpimiä kuteita tulevaa Suomen reissuamme ajatellen. Kun tämä missio oli menestyksekkäästi suoritettu pikavauhtia (myös lastenvaatteiden shoppailu on ihan yhtä tuskaista), satuin kävelemään hyllyn ohi, jossa näin jotain pysäyttävää. Pistin vaihteen pakille ja palasin hipelöimään: vakosamettihousuja! Kaikissa ihanissa väreissä: siniset, keltaiset, viininpunaiset, mustat, metsänvihreät. Melkein heittäydyin lattialle rukoilemaan, että kokoani löytyisi ja lupasin ystävälleni, että jos nämä viininpunaiset mahtuvat niin ostan samanlaiset joka värissä. Ei ehkä olisi kannattanut mainostaa tätä(kään) ääneen, nimittäin nyt kaapissani on viidet sammarit. Sammarit, joita olen etsinyt vuosia! Shoppailun riemuvoitto. JES!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!